UNICEF

Viikon kuva: Leikkivät haitilaiset tytöt

 © UNICEF/NYHQ2010-2626/Roger LeMoyne

Ludnie Cherlande Audat (keskellä) leikkii läpsytysleikkiä ystäviensä kanssa Haitin pääkaupungissa Port-au-Princessä. Tytöt asuvat keskuksessa, johon UNICEF toimittaa telttoja ja jonka henkilökunnalle  annetaan lastensuojelukoulutusta.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus lepoon, leikkiin, vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. UNICEFin tavoitteena on, että kaikki lapset, kaikkein vaikeimmissakin oloissa voivat leikkiä, pelata ja harrastaa - olla lapsia.

Leikki ja liikunta ovat välttämättömiä lapsen fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille sekä erilaisten taitojen kehitykselle. Leikit ja pelit opettavat myös tärkeitä yhteistyötaitoja, toisten kunnioittamista ja monenlaisia selviytymistaitoja eli parhaat eväät aikuisuuteen.

 

Lisää aiheesta:

Leikki -jokaisen lapsen oikeus

Kuvatarina: Kaksi vuotta Haitin maanjäristyksestä

Suomen UNICEF kuvausmatkalla Haitissa

 

Kuvasarja: Lapset ennen ja nyt

Tässä kuvasarjassa katsellaan taaksepäin UNICEFin työtä kautta vuosien. Maailma muuttuu, mutta lapset ovat samanlaisia.

 

Guatemalassa vuonna 1950

© UNICEF/NYHQ1950-0053/Photographer Unknown
 

 

Keski-Afrikan tasavallassa vuonna 2008

© UNICEF/NYHQ2008-1512/Pierre Holtz

 

Lisää Ennen ja nyt -kuvia:

Rokottaminen

Hampaita harjataan

Leipiä kantavat pojat

Viikon kuvat: Helsinki City Runissa juostiin UNICEFille 4 450 euroa

Kaikkihan sen tietävät, että lasten puolesta aikuiset taipuvat vaikka mihin.

Kun UNICEFin yhteistyökumppanina toimiva Deloitte haastoi uniceflaiset mukaan Helsinki City Run -puolimaratonille 5.5.2012, lenkkarit saivat vauhtia.

Yli 21 kilometriä pitkän taipaleen juokseminen tiesi rahapottia lapsille. Deloitte lupasi lahjoittaa jokaisesta maaliin päässeestä Deloitten ja UNICEFin työntekijästä 50 euroa UNICEFin työhön.

Pinkominen kannatti: Päivän päätteeksi Deloitte luovutti UNICEFille 4 450 euron arvoisen shekin!

Lisätietoja:

UNICEFin yrityskumppani: Deloitte

 

Viikon kuva: Pentti Kotoaro ja Eija Ahvo tukemassa Jano-kampanjaa

Kaksikolla oli hymy herkässä. © UNICEF / Eemu Hellman

Viime torstaina startannut Jano-kampanjan lipaskeräys houkutteli lauantaina Meilahteen kaksi UNICEF-perheelle tuttua hahmoa. Suomen UNICEFin entinen pääsihteeri Pentti Kotoaro, sekä UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs Eija Ahvo, riekkuivat kumpainenkin Meilahden pitkäripaisen nurkalla. Lippaat kätösissään.

Aikoinaan 12 vuotta Suomen UNICEFia johtanut Kotoaro oli tyytyväinen päivän saldoon.

- Ihmiset ovat hyvällä tuulella ja tuntevat Janon paremmin kuin aikaisemmin. Aurinkokin hellii, joten mikäs tässä kerätessä. Täytyy vain nauttia. Rahaakin on tullut jo niin paljon, että alkaa rannetta kolottaa lippaan kanniskelu, Kotoaro myhäilee.

26 vuotta Suomen UNICEFin Hyvän tahdon lähettiläänä toiminut Eija Ahvo oli samoilla linjoilla ystävänsä kanssa.

-Ihmiset selvästi tuntevat Janon brändinä edellisiä vuosia paremmin.  Yleinen suhtautuminen on ollut äärimmäisen positiivista. Olemme ”Penan” kanssa keränneet varoja useina vuosina, ja voin sanoa tämän vuoden olevan varmasti yksi tuottoisimmista, Ahvo iloitsee.

Lisätietoja:

Jano-kampanja

Lahjoita nyt >>

Viikon kuva: Anthony Lake Tšadissa

UNICEFin pääjohtaja Anthony Lake tutustumassa poliokampanjan ahkeriin työntekijöihin.
© UNICEF/NYHQ2012-0195/Kate Holt

UNICEFin pääjohtaja, Anthony Lake, vieraili ruokakatastrofin partaalla sinnittelevässä Tšadissa. Visiitin tarkoituksena oli nostattaa kansainvälistä tietoisuutta Sahelin alueen ruokakriisistä ja alueella suoritetusta polion hävittämisohjelmasta.

Tšadin lisäksi Sahelin alueella seitsemän muutakin maata sinnittelee kuivuuden ja nälän keskellä (Burkina Faso, Mali, Mauritania, Niger, Kamerun, Nigeria ja Senegal). Kyseisissä maissa riehuva ruokakriisi koskettaa yli 15 miljoonaa ihmistä.

Lake vieraili paikallisissa hätäapukeskuksissa Gueran alueella. Eteläisessä Tšadissa sijaitsevalla alueella lasten akuutin aliravitsemuksen määrä on noussut huolestuttavasti jo liki 50 prosenttiin.

Ilman riittävää apua ja panostusta yli miljoona alle viisivuotiasta lasta on hengenvaarassa. Vakavan aliravitsemuksen myötä lapsen vastustuskyky muita tauteja kohtaan rappeutuu. Kierre on näin nopeasti valmis.

LAHJOITA HÄTÄAPUUN >>

Lisää aiheesta:

Sahelin ruokakriisi

Kuvasarja: Lapset ennen ja nyt

Tässä kuvasarjassa katsellaan taaksepäin UNICEFin työtä kautta vuosien. Maailma muuttuu, mutta lapset ovat samanlaisia.

 

Rokottaminen Meksikossa vuonna 1951

© UNICEF/NYHQ1951-0009/Photographer Unknown
 

 

Rokottaminen Mosambikissa vuonna 2007

© UNICEF/NYHQ2007-2278/Roger LeMoyne

 

Lisää aiheesta:

Hampaita harjataan

Leipiä kantavat pojat

 

Viikon kuva: Vettä Sahelin pakolaisille

Mariama ja hänen neljä lastaan pakenivat Nigeriin Malin taisteluita. UNICEF auttaa muun muassa toimittamalla puhdasta vettä kriisialueelle.  © UNICEF/Niger/2012/Mebrahtu

Mariama ja hänen perheensä ovat joutuneet jättämään kotinsa Pohjois-Malissa levottomuuksien vuoksi. Koko perhe kulki kuusi päivää jalan päästäkseen turvaan Nigerin rajan yli. Kantoapuna heillä oli vain aasi.

Nyt Mariaman perhe on asunut kaksi kuukautta Mangaizéssa Nigerissa. Siellä ei taistella, mutta olot eivät ole kuitenkaan helpot.

Alue kärsii kuivuudesta ja ruokapulasta, kuten lähes koko Sahelin alue. Jopa 35 000 malilaisen pakolaisen saapuminen on aiheuttanut vain lisäpaineita.  Pula on sekä ruoasta että puhtaasta vedestä.

Aluksi Mariama haki vettä paikallisen kylän kaivosta. Kaivon vesi oli kuitenkin likaista ja Mariaman nuorin poika sairastui ripuliin. Ripuli on näissä olosuhteissa karmaiseva tauti, sillä se on pienten lasten toiseksi yleisin kuolinsyy. 

Nyt Mariama perheineen saa UNICEFin ansioista puhdasta juomavettä päivittäin. UNICEF on lisännyt työtään koko Sahelin alueella estääkseen kuivuuden ja ruokakriisin vaikutukset lapsiin.

LAHJOITA HÄTÄAPUUN >>

 

Lisää aiheesta:

Mia Farrow Tšadissa

Ruokakriisin monet kasvot Nigerissä

Nälkäkriisi Sahelin alueella

 

Viikon kuva: Rasismilla vai ilman?

© UNICEF/NYHQ2004-1406/Pirozzi

Rasisminvastaisen viikon kunniaksi julkaisemme kuvan vastasyntyneestä lapsesta, sillä se kuvaa sitä valintaa ja vastuuta, joka tuona hetkenä lasketaan vanhempien, setien, tätien ja muiden läheisten käsiin.

Tämäkin lapsi syntyi maailmaan tismalleen samanarvoisena, kuin kaikki muut lapset.

Jokaisella on samat oikeudet eloonjäämiseen ja kasvuun turvallisessa ympäristössä. Elämään ilman rasismia ja syrjintää ihonvärin, kansallisuuden, uskonnon, kielen tai vaikka mielipiteen vuoksi. 

Mitä tapahtuu, kun lapsi kasvaa, riippuu meistä. Oppiiko lapsi, että hän on hyväksytty sellaisena kuin on? Entä salliiko lapsi, että joku toinen on erilainen? Kasvaako hänestä kiusaaja ja ennakkoluulojen täyttämä nuori, vai uskaltaako hän luottaa ja ystävystyä yli kulttuurirajojen?

Lapsen voi kasvattaa pelkäämään erilaisuutta ja syrjimään toisenlaisia. Lapsen voi myös opettaa ymmärtämään ja kasvattaa elämään yhdessä erilaisten ihmisten kanssa. 

Valinta ja vastuu on meidän. 

Lisätietoja rasisminvastaisesta viikosta:

SPR:n Luovu ennakkoluuloistasi kampanja

Kunnat.net: Rasisminvastainen viikko kuntatyöpaikoilla

UNICEFin tärkein periaate on syrjimättömyys: jokaisella lapsella on samat oikeudet. Samanarvoisuus on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, kuten muihinkin YK:n ihmisoikeussopimuksiin, aina artiklana numero kaksi.



Viikon kuva: Vuosi Japanin tsunamista

© UNICEF/NYHQ2011-2290/Chihiro Goto

Soma, Japani, 11. Maaliskuuta 2011- Pöydät tärisivät, lamput heiluivat. Jyrisevä ääni korosti tilanteen mielettömyyttä. Se ei ollut tavallinen järistys. Lopulta pelosta jäykistynyt opettaja käski oppilaat pihalle turvaan.

Soma Nittakin ala-asteella kuudennetta luokkaa käyvät Kazuki Yamao, Hikari Monma ja Shuto Yamamoto olivat tuossa luokkahuoneessa. He selvisivät katastrofista ehjin nahoin, tsunamiaalto tyssäsi noin 200 metrin päähän koulusta. Heidän opinahjonsa oli onnekas, sillä ainoastaan yhden koulun oppilaan talo huuhtoutui jättiaallon mukana mereen.

Kaaos ei karkaa 

Somassa eniten vahinkoa aiheutti läheinen ydinvoimalaturma. Koulun oppilaista lähes puolet pakeni hajutonta ja näkymätöntä vihollista sukulaistensa luokse, kauas rannikolta. Somaan jäi säteilyn ja epätietoisuuden uhreiksi ainoastaan ihmisiä, joilla ei ollut mahdollisuutta lähteä pois.

- Vedestä tuli ensimmäisenä pulaa. Sen löytämisen eteen joutui näkemään paljon vaivaa. Kaikki oli vain todella erilaista kuin normaalisti; puhelimet eivät toimineet, bensa oli kaikkialla lopussa, eikä kaupoissa ollut ruokaa, muistelee Hikari Monma.

Nopea paluu arkeen

Soma Nittakin ala-aste avattiin uudelleen 18. Huhtikuuta, vain hieman yli kuukausi maata järkyttäneen luonnonilmiön jälkeen.

Kaveruksille paluu tuttuun opinahjoon oli tärkeää. Kazuki Yamao muistelee päivää ilon päivänä.

- En ollut koskaan tuntenut vastaavanlaista riemua. Kuukauden hullunmyllyn jälkeen tuttujen ihmisten näkeminen tuntui rauhoittavalta. Halailimme ja iloitsimme yhdessä. Oli aika palata arkeen ja yrittää katsoa tulevaan.

Näkymätön vihollinen riesana?

Ensimmäisten kuukausien aikana oppilaiden mieltä lannisti läheisen ydinvoimalan tilanne. Huhut turvattomuudesta katkaistiin kuitenkin nopeasti. Koulun rehtori piti useita tunteja, jolloin oppilaat saattoivat kysellä kysymyksiä ydinvoimaturmasta ja sen vaikutuksista.

Shuto Yamamotolle rehtorin tietotunnit olivat tärkeitä.

- Saimme päähänne kuvan siitä, mitä radioaktiivisuus ja säteily tarkoittavat myös käytännössä. Opimme miten tulisi elää, jotta niiden kanssa ei joutuisi ongelmiin. Tuntien anti rauhoitti ja toi turvaa koko koululle.

Kolmikkoa eivät mahdolliset tulevaisuuden uhkakuvat pelota. He haluavat nähdä kauniin kaupunkinsa nousevan uuteen loistoon.

- Haluamme että ihmiset voivat tulevaisuudessa sanoa olleensa onnekkaita saadessaan asua Somassa. Se on meidän sukupolvemme tehtävä. Opiskelemalla ankarasti saavutamme tavoitteemme, kaverukset summaavat.

Kuvatarina: Kaksi vuotta Haitin maanjäristyksestä

 - Tykkään käydä koulussa, koska pidän oppimisesta, kertoo kahdeksanvuotias Richard (kuvassa keskellä). Hän haluaa isona lääkäriksi. Tämä toive saattaa toteutua, sillä Richard käy UNICEFin rakentamaa koulua.© UNICEF/NYHQ2011-2214/Marco Dormino

Haitin lasten elämä on muuttunut paljon vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeisestä ajasta. Järistyksessä syntynyttä rakennusromua on saatu raivattua tonnikaupalla ja niiden tilalle on noussut yli 1200 koulua. UNICEF on toimittanut lapsille myös uudet kouluvälineet, kuten kirjat ja kynät.

UNICEF kampanjoi aktiivisesti ilmaisen koulutuksen puolesta, jotta kaikilla lapsilla olisi samat mahdollisuudet koulutukseen. Työtä riittää, sillä vain puolet haitilaisista lapsista käy koulua.

Seitsemänvuotias Caimite seisoo tulevan koulurakennuksena perustuksilla. - Kävelymatka kouluun on pitkä, mutta ei se ole kovin raskasta, Caimite kertoo. © UNICEF/NYHQ2011-2216/Marco Dormino

Kun Camiten (yllä) koulu valmistuu, se muistuttaa tätä UNICEFin rakentamaa koulua maan pääkaupungissa Port-au-Princessä. © UNICEF/NYHQ2011-2212/Marco Dormino

Terveyden saralla on myös saavutettu paljon. Maanjäristyksen jälkeen puhjennut koleraepidemia on saatu taltutettua ja lähes 80 prosenttiaille lapsista on rokotettu kuutta yleisintä tautia vastaan.

UNICEFin lapsiystävällisissä kouluissa huolehditaan myös lasten terveydestä. Sairaanhoitaja tarkistaa tytön verenpaineen yhdessä luokkahuoneistaessa, joka on väliaikaisesti muutettu terveydenhoitajan vastaanotoksi. © UNICEF/NYHQ2011-2211/Marco Dormino

 Taiteilija Alexandre Clarens, Jr. näyttää lapsille miten UNICEFin “Art in a Bag” –laatikon antimista askarrellaan taidetta. Terapiaohjelman avulla lapset saadaan puhumaan maanjäristyksen aiheuttamista traumaattisista hetkistä. 
© UNICEF/NYHQ2011-2209/Marco Dormino

Lisää aiheesta:

Suomen UNICEF kuvausmatkalla Haitissa

Vuosi Haitin maanjäristyksestä