UNICEF

Lapset ja nuoret kaupunkia tutkimassa

Kasvava osa maailman lapsista elää kaupungeissa. Mutta miltä kaupungit näyttävät lasten silmin?

Kuvan lapsi ei liity tekstiin. © UNICEF/NYHQ2006-1318/Claudio Versiani, Brasilia.

Miten lapset ja nuoret muuttaisivat ympäristöään? Mikä heidät tekee onnelliseksi? Kuka heistä huolehtii, kun he sairastavat? Miten he liikkuvat paikasta toiseen? Rio de Janeirossa toteutetussa kyselytutkimuksessa vastauksia näihin kysymyksiin lähtivät etsimään nuoret itse.

Kyselytutkimuksen tekemiseen osallistui 46 iältään 14–17-vuotiasta nuorta ja se toteutettiin osana UNICEFin Child Friendly City -aloitetta. Haastatteluja kertyi kolmelta eri asuinalueelta yhteensä 887. Kaikkein pienimpien lasten puolesta kyselyyn vastasivat heidän vanhempansa. Nuorilla tutkijoilla oli rooli kyselyn kaikissa vaiheissa: teemojen valinnassa, kysymysten muokkaamisessa, haastatteluissa, tiedon kokoamisessa, tulosten arvioinnissa ja toimenpide-ehdotusten tekemisessä.

Tutkimuksen toteutus

Nuorten aktiivinen rooli tutkimuksen toteuttajina on kiinnostava – mitä teemoja he kyselyyn valitsivat ja millaisia johtopäätöksiä tekivät? Kerätyn tiedon lisäksi merkittävää on kuitenkin myös se, keiden ääni tutkimuksessa kuuluu.

Haastattelut toteutettiin kolmella eri asuinalueella joita kaikkia voi kuvailla köyhiksi. Myös nuoret tutkijat itse asuivat näillä alueilla. Jos lasten ja nuorten ääni ylipäätään kuuluu päättäjille heikosti, tässä haastateltujen lasten ääntä heikentää myös köyhien ja rikkaiden asuinalueiden välissä oleva muuri. Toisinaan kirjaimellisesti.

Kyse on kuitenkin suurista alueista, ja haastateltujen lasten asuinympäristöissä on eroja siinä missä suomalaisen keskisuuren kaupungin sisällä. Yksi alueista, Complexo do Alemão on koti n. 70 000 asukkaalle. Kysymyslomakkeita kokeiltaessa huomattiinkin, että erityisesti nuoremmilla lapsilla oli vaikeuksia ottaa kantaa lauseisiin, joissa kysyttiin, toteutuuko jokin asia asuinalueella kaikkien, joidenkin vai ei kenenkään lapsen osalta. He kun eivät omien sanojensa mukaan tunne kaikkia alueensa lapsia, eivätkä siten tiedä, viihtyvätkö nämä naapurustossaan tai onko näiden koulumatka turvallinen.

Havainto kertonee pienten lasten konkreettisesta tavasta ymmärtää kysymykset, mutta sen sisältämä ajatus on arvokas: miten voit vastata sellaisten puolesta, joiden arkea et tunne?

Tämä on miettimisen arvoinen kysymys myös silloin, kun suomalaisissa kunnissa mietitään lasten ja nuorten osallisuutta ja kuulemista. Keitä ovat ne lapset ja nuoret, joita päätöksenteossa kuullaan? Onko joidenkin edessä muuri, joka estää äänen kuulumisen – tai pahimmassa tapauksessa tekee näistä lapsista ja nuorista kokonaan näkymättömiä?

Nuorten ääni esiin

Mitä tutkimus sitten riolaisista lapsista ja heidän ajatuksistaan kertoi? Sen, että suurimmalle osalle heistä oma äiti on tärkeä esikuva. Että suurin osa pitää asuinalueestaan huolimatta siitä, että vain reilu kolmannes tuntee olonsa kaduilla turvalliseksi. Että lapset ja nuoret osaavat paitsi kuvailla ympäristöään tarkasti, myös tehdä yksinkertaisia ja konkreettisia ehdotuksia sen parantamiseksi. 

Mieleen tulee kysymys, jota muistan eri yhteyksissä miettineeni ennenkin. Mitähän niille lasten ja nuorten toimenpide-ehdotuksille tapahtui?

 

KIRJOITTANUT: IRA CUSTÓDIO
Kirjoittaja työskentelee Suomen UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -hankkeessa.

 

Lisää tietoja aiheesta:

• UNICEFin Child Friendly Cities -kotisivut
• UNICEFin Progress for Children 2012 -raportti: Nuorten tilanne huolestuttava
• UNICEFin State of the World's Children 2012 -raportti: UNICEF haastaa kaupungit taistelemaan eriarvoisuutta vastaan
• UNICEFin State of the World's Children 2011 -raportti: Nuoria auttamalla muutettaisiin kansakuntien kehityksen suunta

 

 

"UNICEF on yksi maailman innovatiivisimmista järjestöistä"

Yhteistyön tuloksia: vesikanisteri kulkee pyörillä ja muuttuu tuoliksi, jos väsymys yllättää. Se toimii tarvittaessa myös koulunpenkkinä. © UNICEF/Numminen

- UNICEF on yksi maailman innovatiivisimmista järjestöistä, täräyttää Christopher Fabian, UNICEFin New Yorkin innovaatioyksiköstä Helsingin Jätkäsaaressa 5.5.2012.

Fabian on lentänyt Suomeen Masters of Aalto’2012 -tapahtumassa järjestettyyn Suomen UNICEFin Zombie Innovations or True Development -tilaisuuteen, jossa selvitetään mitä annettavaa innovaatioilla voi olla kehitysyhteistyölle.

Paljon, vakuuttaa Fabian.

- Olennaista on, että kaikki voivat hyödyntää kehitettyjä ratkaisuja. Ohjelmien tulisi perustua avoimeen lähdekoodiin ja innovaatio tulisi aina voida ottaa käyttöön myös laajassa mittakaavassa.

Fabianin kanssa samoilla linjoilla ovat tilaisuuden muut puhujat: UNICEFin Ugandan maatoimiston varajohtaja May Anyabolu, Crisis Management Initiativen (CMI) neuvonantaja Matthias Wevelsiep, ulkoasiainministeriön lähetystöneuvos Pertti Ikonen sekä tilaisuuden moderaattorina toiminut Aalto-yliopiston professori Alastair Fuad-Luke.

Eri alojen asiantuntijat käyvät vilkasta keskustelua innovaatioiden voimasta ja mahdollisuuksista. Sekä nuorten osaajien aivojen hyödyntämisestä.

Christopher Fabian vetää UNICEFin innovaatioyksikköä New Yorkissa. © UNICEF/Numminen

Tehoa innovaatioista

UNICEF on koko olemassaolonsa ajan kehittänyt uusia keinoja tehostaa työtä lasten puolesta yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Yhtenä tuoreena esimerkkinä Fabian nostaa esiin RapidSMS-palvelun, joka kehitettiin nopeuttamaan hiv/aids työtä Sambian syrjäseuduilla.

- Pitkien etäisyyksien ja hankalien paperilomakkeiden vuoksi vuonna 2009 kesti keskimäärin 66 päivää,  ennen kuin terveystarkastuksessa käynyt lapsi sai hiv-lääkityksen, Fabian kertoo.

Tieto piti saada liikkumaan nopeammin. Entä jos terveydenhoitaja voisi lähettää lapsen tiedot eteenpäin tekstarilla? 

UNICEF kumppaneineen onnistuivat kehittämään tarvittavan ohjelmiston, joka analysoi tekstarilla lähetetyt tiedot ja mahdollistaa nopean reagoinnin.

- Nyt lapsi saa hiv-lääkityksen keskimäärin 11 päivässä, Fabian kertoo.

Ihmisillä on suurin rooli

Tekstiviesti ei yksin ratkaissut haastetta Sambiassa. Tarvittiin ihmisiä kehittämään ohjelmisto sekä  verkosto avun toimittamiseen.

- Teknologialla on pienin rooli innovaatioiden aikaansaamisessa. Olennaista on saada ihmiset työskentelemään yhdessä, Fabian painottaa.

Martti Ahtisaaren Crisis Management Initiative -järjestön neuvonantajana toimiva Wevelsiep on samaa mieltä.

- Innovaatio ei aina edellytä uutta teknologiaa, vaan olemassa olevien keinojen käyttämistä uusiin asioihin. Tarvitaan myös rohkeutta tehdä asioita toisin. Usein toimintatapojen muutos pelottaa, Wevelsiep toteaa.

Vasemmalta: Alastair Fuad-Luke,  Matthias Wevelsiep ja Christopher Fabian. © UNICEF/Numminen

Innovaatioissa on voimaa

CMI tekee muun muassa UNICEFin kanssa yhteistyötä Liberiassa lasten rekisteröinnin parantamiseksi. Rekisteröinnin kautta lapsi pääsee terveydenhuollon ja koulutuksen piiriin.

Wevelsiep itse pohtii innovaatioiden voimaa. Facebookissa voi sekä kannustaa suuria ryhmiä toimimaan rauhan puolesta, että lietsoa mukaan konfliktiin.

- Mitä jos Ruandassa olisi radion ja faxin sijaan voitu kannustaa kansanmurhaan Facebookin avulla?

Ajatus kylmää.

Uganda innovaatioiden edelläkävijänä

Yksi UNICEFin kentällä olevista innovaatio-laboratorioista toimii Ugandassa. Panostaminen uusien ratkaisujen etsimiseen on UNICEFin maatoimistossa työskentelevän Anyabolun mukaan kannattanut.

- Uganda on todistanut, että innovaatioita voi käyttää tehostamaan kehitystä, Anyabolu sanoo.

UNICEFin Ugandan maatoimiston varajohtaja May Anyabolu. © UNICEF/Numminen

Anyabolu luettelee monia esimerkkejä, kuten nuorten osallistamiseen käytetyn U-report-palvelun.

- Ugandassa on maailman nuorin väestö, 60 prosenttia väestöstä on alle 18-vuotiaita. On itsestään selvää, että meidän on pyrittävä voimaannuttamaan heidät, Anyabolu sanoo.

U-report-palvelu toimii myös tekstiviesteillä. Kuka tahansa nuori voi tilata ilmaisen palvelun kännykkäänsä ja osallistua sitä kautta mielipidemittauksiiin ajankohtaisista asioista.

- Kun esimerkiksi poliitikko esittää julkisuudessa jonkin väitteen nuoria koskevasta asiasta, kuten vaikka ehkäisystä, me voimme kysyä nuorilta mitä mieltä he ovat asiasta oikeasti. Välitämme kyselyiden tulokset suoraan päättäjille ja medialle.

Palvelun ovat tilanneet jo vajaa 200 000 ugandalaista nuorta, joista puolet on tyttöjä.

Aalto-yliopiston opiskelijat ovat Suomen UNICEFin tuella kehittäneet ugandalaisiin maaseutukouluihin parempia sanitaatioratkaisuja. Aaltolaisten ideat ovat esillä MoA’2012-tapahtuman yhteydessä pidettävässä näyttelyssä 3.6. asti.

”Tule meille töihin”

Luennon aikana jokainen puhuja korostaa nuorten merkitystä kehityksen eteenpäin viemisessä. ”Uudet aivot” ovat tervetulleita jokaisen työpaikalle.

Fabian ilmoittaa, että UNICEFin projektit ovat ikään kuin zombiet.

- Etsimme jatkuvasti uusia aivoja, jotka voivat tuoda uusia ideoita työhömme. Liikumme myös aina ryppäissä. Mitä enemmän erilaisia aivoja työskentelee yhdessä, sen parempi.

 

Lisätietoja:

Zombie Innovations or True Development -tilaisuus on osa UNICEFin Luuletko vai tiedätkö -luentosarjaa. Vuonna 2010 professori Hans Rosling hätkähdytti luennolla: Voiko väestönkasvun pysäyttää ja riittääkö meillä energia: luuletko vai tiedätkö?

UNICEFin ja Aalto-yliopiston yhteishanke Ugandassa

UNICEFin innovaatioyksikön blogi

UNICEFille töihin

 

Äitien maailma

Äitienpäivän kunniaksi kokosimme kuvakoosteen äideistä eri puolilta maailmaa.

 

© UNICEF/NIGB2010-0067/Giacomo Pirozzi

Fulani-äiti ruokkii lastaan Agangaron kylässä Nigerissä.

© UNICEF/NYHQ2005-2410/Anita Khemka
Bindu Modi nukkuu vastasyntyneiden kaksosten kanssa kotonaan Purulian alueella Läsni-Bengalissa Intiassa.

© UNICEF/NYHQ2011-1817/Athit Perawongmetha

Äiti ja lapsi nukkuvat tulvamajoituspaikaksi muutetussa Laksi-temppelissä Thaimaan Bangkokissa vuonna 2011.

© UNICEF/NYHQ2010-3036/Giacomo Pirozzi

Sopio Gvenetadze istuu lastensa kanssa (vasemmalta oikealle) Teonan, (2 v.) Ilarionin (4 v.) ja Anastasian (3 v.) kanssa kotinsa rappusilla Georgian Kutaisin kaupungissa.

© UNICEF/NYHQ2010-0804/Kate Holt

Hafisa pitää sylissään poikaansa Zabihuallahia kotonaan Kandaharin kaupungissa Afghanistanissa.

© UNICEF/NYHQ2011-1855/Roger LeMoyne

Paula Laclé-Soto vauvansa kanssa odottamassa pääsyä lääkärin vastaanotolle Arubassa.

© UNICEF/LAOA2011-00084/Martha Tattersall

Sorn, 35, vauvansa kanssa uuden vesipisteen luona Laosissa.

© UNICEF/NYHQ2010-0655/Olivier Asselin

Äiti suukottaa lastaan Sierra Leonen Koidun kylässä sijaitsevassa sairaalassa.

© UNICEF/NYHQ2010-3087/Giacomo Pirozzi

Äiti antaa lapselleen vesimelooninviipaleen Nigerin pääkaupungissa Niameyssa.

• Voit tukea UNICEFIn työtä maailman äitien ja lasten hyväksi täällä >>

 

Uusia ratkaisuita Ugandan koululaisille Aalto-yliopiston ja UNICEFin yhteistyönä

Käsienpesuallas ilmoittaa tekstiviestillä, kun vesi loppuu. Uudenlaista vesihanaa voi käyttää kämmenselällä, etteivät pöpöt tartu. Kuljetuskärry muuttuu istuimeksi kesken vedenhakumatkan...

Tässä vain muutamia ideoita, joita Aalto-yliopiston Design Factoryn, ugandalaisen Makereren yliopiston ja UNICEFin yhteistyö sai aikaan. Tavoitteena oli keksiä, miten Ugandan koululaisten olosuhteita voisi parantaa.

Työ keskittyi veteen ja vessoihin: miten uudistaa olosuhteita terveellisemmiksi ja turvallisemmiksi. Yhteistyön lopputuloksia esiteltiin Aalto-yliopiston Design Factoryn tuotekehitysgaalassa perjantaina 27.4.2012.

 

João Marcos Barguil ja Irena Bakic esittelivät projektin. Tekninen ja haastava työ selkeni, kun se esiteltiin jättimäisen satukirjan kautta. © UNICEF / Numminen

Irena Bakic näyttää Ugandan suurlähettiläs Joseph Tomusangelle, miten uudenlainen käsienpesuhana toimii. Pikku tönäisy hanaan antaa kymmenen sekunnin ajan vettä. Hanojen tekeminen on edullista ja se onnistuu paikallisissa pajoissa. © UNICEF / Numminen

Palash Sarkar lisää vettä käsienpesualtaaseen. Mustat laatikot altaan sisällä valvovat veden määrää ja lähettävät tekstiviestin, jos pesuvesi on loppumassa.  © UNICEF / Numminen

Veden kuljettamiseen suunnitellut kärryt muuttuvat kätevästi istuimeksi, jos hakumatka väsyttää. © UNICEF / Numminen

Isabella Mugisa esittelee koulun vessoihin suunniteltuja parannuksia suurlähettiläs Tomusangelle.

Tervetuloa
tutustumaan itse

Suomen Unicef järjestää MoA’12 -tapahtuman yhteydessä 11.5.2012 kaikille avoimen seminaarin, jossa otetaan selvää, mitä annettavaa innovaatioilla voi olla lasten hyvinvoinnille ja kehitysyhteistyölle. Paikalla voi tutustua myös nyt esiteltyihin Aalto-yhteistyön tuloksiin.

• Zombie Innovations or True Development -seminaari >>
• Projektiryhmän sivut (in English) >>

Mirkka Mattila tekee lastensuojelutyötä Länsi- ja Keski-Afrikassa

Maailmalla on kourallinen suomalaisia UNICEFin hommissa. Mirkka Mattila on yksi heistä. Mirkka tekee UNICEFin aluetoimistossa Dakarissa töitä sen eteen, että kaikilla Länsi-Afrikan lapsilla olisi syntymätodistus, eivätkä he joutuisi lapsityön ja lapsikaupan uhreiksi. Mirkka on seurannut läheltä myös Sahelin ruokakriisin kehittymistä.

© UNICEF/Haru

UNICEFilla on maatoimistojen lisäksi aluetoimistoja, joissa kehitetään ja koordinoidaan muun muassa terveyteen, koulutukseen ja lastensuojeluun liittyviä ohjelmia. Länsi- ja Keski-Afrikan aluetoimisto sijaitsee Dakarissa Senegalissa. Se on ollut Mirkkan työpaikka nyt puolentoista vuoden ajan.

Jututimme Mirkkaa, kun hän piipahti Suomessa lomalla.

Mistä Sahelin kriisissä on kyse?

Sahelin alueen kuivuus on johtanut siihen, että yli miljoona alle viisivuotiasta lasta on vaarassa kärsiä vakavasta aliravitsemuksesta. Kriisi vaikuttaa yhteensä 15 miljoonan ihmisen elämään kahdeksassa maassa. 

Malin ja Pohjois-Nigerian levottomuudet ovat lisäksi ajaneet ainakin 200 000 ihmistä kodeistaan. Kyse on siis kaksinkertaisesta kriisistä.

Olemme arvioineet, että tarvitsemme 120 miljoonaa dollaria kaikkien lasten auttamiseen.

Mistä ruokakriisi johtuu?

Ruokakriisi johtuu siitä, että kuivuus on vaarantanut ruoantuotannon: sato on epäonnistunut ja karja kuolee janoon. Pienet sadot ovat vaikuttaneet myös ruoan maailmanmarkkinahintaan.

Sahelin alueella oli vakava kuivuus myös vuosina 2005 ja 2010. Nämä tiheät kuivuudet aiheuttavat sen, että perheet eivät ehdi toipua edellisestä kriisistä ennen kuin seuraava jo tulee. 

Työmme Sahelin alueen maissa kärsi jo ennen tätä kriisiä kroonisesta rahoitusvajeesta.

Mitä UNICEF tekee?

UNICEFin tärkein tehtävä on nyt toimittaa kriisialueen lapsille lisäravintoa ja henkilökuntaa, joka avun jakaa. 

Usein unohdetaan avustushenkilökunnan tärkeys. Olemme esimerkiksi lähettäneet New Yorkin pääkonttorista hätäaputiimin vahvistukseksi Maliin. Rekrytoimme myös turvallisuushenkilökuntaa, joka on välttämätön päästäksemme vaarallisille alueille.

Lisäksi UNICEF tietysti jatkaa pitkäjänteistä työtään alueella, ja pyrkii vahvistamaan paikallisten kykyä vastata kuivuuteen ja selviytyä tulevista kriiseistä.

Mitä muita vaikutuksia aliravitsemuksella on?

Opimme viime vuoden Itä-Afrikan kuivuuden aiheuttamasta nälänhädästä sen, miten aliravitsemus vaikuttaa lapseen myös pitkällä tähtäimellä. 

Huomasimme, että aliravitsemuksesta kärsineiden lasten psykososiaalinen kehitys oli hidasta myös kriisin jälkeen. Tämä johtuu siitä, että myös lasten äidit olivat kärsineet aliravitsemuksesta. Väsyneinä he eivät yksinkertaisesti jaksaneet olla vuorovaikutuksessa lastensa kanssa.

Mihin hätäapukeräyksen rahat menevät?

Matematiikka on varsin yksinkertainen. Kuten jo mainitsin, keräystarpeemme on 120 miljoonaa dollaria.

UNICEF tarvitsee 100 dollaria lasta kohden, jotta lapselle turvataan ruokaa, puhdasta vettä ja lääkkeitä sekä henkilökunta niiden toimittamiseen.

 

 miljoona lasta x 100 dollaria = 100 miljoonaa dollaria 

Tämän lisäksi alueen toinen kriisi, eli Malin ja Pohjois-Nigerian levottomuudet aiheuttavat pakolaisten avuntarpeen. Olemme varanneet tähän työhön 20 miljoonaa, josta osa menee henkilökunnan turvallisuuden varmistamiseen vaarallisilla alueilla.

 

 100 miljoonaa + 20 miljoonaa = 120 miljoonaa 

• Lahjoita hätäapuun >>

Kiitos haastattelusta Mirkka! 

 

Tommi Laulajainen raportoi Nigerian menestyksekkäästä poliorokotuskampanjasta

Polio on tarkoitus hävittää tämän vuoden aikana maailmasta.
© UNICEF Nigeria/2012

Länsi- ja Keski-Afrikan alueella päättyi kaksi viikkoa sitten massiivinen rokotuskampanja, jossa tavoiteltiin 111 miljoonaa lasta 20 maassa. Yksin Nigeriassa oli tarkoitus rokottaa 57,7 miljoonaa lasta. Nigerian UNICEFin tiedotuspäällikkö Tommi Laulajainen kertoo miten kävi.

ABUJA, NIGERIA, 15. huhtikuuta 2012 - Poliovirusta tavataan kotoperäisenä enää kolmessa maassa: Nigeriassa, Pakistanissa ja Afganistanissa. Maailmanlaajuisena tavoitteena on hävittää polio vuoden 2012 loppuun mennessä.

Nigerian 4-päiväisessä rokotuskampanjassa oli liikkeellä 30 200 rokotustiimiä, jotka operoivat ovelta ovelle koko maassa. Lisäksi 14 000 erikoistiimiä teki työtä yleisillä paikoilla, kuten toreilla ja kouluissa.
Jokainen Nigerian 36 osavaltiosta johti omaa kampanjaansa UNICEFin ja WHO:n tuella. Korkean polioriskin alueita on maassa yhteensä 12.

Suurimmat haasteet liittyivät kampanjan operationaaliseen puoleen. Rokotustiimit eivät välttämättä saavuta kaikkia syrjäisimpiä kyliä, jolloin suuri määrä lapsia jää ilman rokotetta. Joillain alueilla negatiiviset asenteet rokottamista kohtaan johtavat samaan lopputulokseen.

Erityisesti Bornon osavaltiossa Pohjois-Nigeriassa haasteena on ollut turvallisuustilanne aktiivisen terroristijärjestön vuoksi. Viime elokuun pommi-iskussa YK:n rakennukseen kuoli 26 ihmistä. Olin itsekin juuri 10 minuuttia ennen itsemurhaiskua toimiston ala-aulassa.

Nigerian poliorokotuskampanjan kattavuus koko maan tasolla oli lopulta 94 %, 54 miljoonaa rokotettua lasta, mikä on komea saavutus. Vain kahdella alueella 36:stä jäätiin alle 90 % kattavuuden. Polion hävittämisen kannalta tämä merkitsee kuitenkin valitettavasti sitä, että kampanjan kattavuutta on vieläkin parannettava - jokainen alle 5-vuotias lapsi Nigeriassa olisi saatava rokotettua.

Samaan aikaan Sahelin alueen kriisi on Pohjois-Nigeriassa johtamassa arviolta yli 200 000 nigerialaislapsen vakavaan aliravitsemukseen. UNICEF tukee yli 300:a ravitsemuskeskusta kahdeksassa Pohjois-Nigerian osavaltiossa. Tämä ei kuitenkaan riitä, ja lisää varoja tarvitaan, jotta näitä lapsia voidaan hoitaa niin sanotulla terapeuttisella ravinnolla.

Sahelin kriisin rahoitusvaje on Nigeriassa arviolta yli 5 miljoonaa dollaria. Samaan aikaan UNICEF tarvitsee rahoitusta myös voidakseen vahvistaa poliorokotusohjelmaa Pohjois-Nigeriassa, jotta maa – Afrikan viimeisenä kotoperäisen polion maana – pystyisi pääsemään taudista eroon.

Jos nopeaa avustusoperaatiota ei varojen puutteessa saada pystyyn, Pohjois-Nigerian tilanne on tulevaisuudessa todella vakava. Se tarkoittaa, että seuraavan kuuden kuukauden aikana Pohjois-Nigeriassa olisi lähes puoli miljoonaa vakavasta aliravitsemuksesta kärsivää lasta. Vakavasti aliravitun lapsen riski kuolla on 9 kertaa suurempi kuin lapsen, jonka ravitsemustilanne on normaali.

Vetoomus täältä Nigeriasta: ei päästetä tilannetta siihen!
 
Tommi Laulajainen
tiedotuspäällikkö, polio
UNICEF Nigeria
 
Tommi on työskennellyt UNICEFissa kymmenisen vuotta, asemapaikkoinaan Kongo, Papua- Uusi-Guinea, Afganistan, Madagaskar ja Nigeria.

LAHJOITA HÄTÄAPUUN >>

 

Mia Farrow Tšadissa: "Parissa vuodessa kaikki on muuttunut"

UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs Mia Farrow kirjoittaa vierailultaan Tšadista. Sahelin alueella sijaitsevassa maassa on käynnissä vakava ruokakriisi.

Mia Farrow pitelee sylissään pientä, aliravitsemuksen kuihduttamaa lasta Maon kylässä sijaitsevassa ravitsemuskeskuksessa Tšadissa. © UNICEF/NYHQ2012-0045/Olivier Asselin

 

”Edellisestä vierailustani Maon hiekkaisessa pikkukaupungissa on kulunut lähes kaksi vuotta. Siinä ajassa kaikki on muuttunut.

Viimeksi ihmiset viljelivät maata ja kasvattivat karjaa. Nyt viimeisistä sateista on kulunut vuosia. Jo neljä satoa on epäonnistunut. Eläimia on kuollut. Ja lapsia.

Maailma ei juurikaan kuule Sahelissa käynnissä olevasta hädästä. Kuitenkin tätä kirjoittaessani 1,1 miljoonaa lasta on vakavan aliravitsemuksen partaalla. Ilman apua, heillä ei ole toivoa.

Minua helpotti näky, jonka näin lasten hoitoon keskittyvässä ravitsemuskeskuksessa Maossa.

Siellä odotti varasto, jonne UNICEF on pakannut kolmen kuukauden tarpeet kattavan määrän ravintojauhetta, maapähkinätahnaa ja muita elintärkeitä tarvikkeita, joilla lapset hoidetaan kuntoon.

Kolme kuukautta ei kuitenkaan riitä. Aliravitsemuksen heikentämiä lapsia uhkaavat myös monet taudit, kuten tuhkarokko, kolera ja polio. Täällä Tšadissa ollessani tulenkin vielä osallistumaan kansallisen poliokampanjan käynnistämiseen, joka on UNICEFin tukema."

 

KIRJOITTANUT: MIA FARROW
UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs 
(suomennos: Saila Lindroos)

LAHJOITA HÄTÄAPUUN >>

Lisää aiheesta:

Ruokakriisin monet kasvot Nigerissä

Nälkäkriisi Sahelin alueella

 

First of all, let me say "kiitos"

Kansainvälisen UNICEFin pääjohtaja Anthony Lake vieraili Suomessa viime vuoden lopulla. 

 ”Kiitos suomalaiset, apunne auttaa urheita äitejä ja lapsia.”

 

Anthony Lake kertoo Itä-Afrikan kriisistä, urheista äideistä, jalkapallosta ja kiittää Suomalaisia lahjoittajia ja vapaaehtoisia. © UNICEF/Penttilä & Raccoon Productions

UNICEF täytti 65 vuotta viime vuonna. Mihin UNICEFia tarvitaan?

Lapset tarvitsevat UNICEFia. Maailman tulevaisuus on lasten tulevaisuus. UNICEF auttaa lapsia kaikkialla maailmassa ja erityisesti heitä, jotka asuvat maailman unohdetuissa kolkissa. Lasten oikeuksia poljetaan: on köyhiä lapsia, syrjäseuduilla asuvia, vammaisia sekä lapsia, jotka kärsivät monista muista syistä, kun heidän oikeutensa kielletään. UNICEF on heitä varten.

Mitä merkitystä UNICEFilla on maailman lapsille?

Maailmassa on valtava määrä lapsia, jotka saavat tänään elää UNICEFin työn ansiosta. Lapsikuolleisuus on laskenut yli 35% vuoden 1990 tasosta. UNICEFilla on ollut merkittävä rooli tämän vuosituhattavoitteen edistämisessä. Vuonna 1990 yli 34 000 alle viisivuotiasta lasta kuoli päivittäin parannettavissa oleviin tauteihin. Nykyisin luku on alle 21 000 lasta. Jokainen säästynyt on lapsi, joka on juuri saanut pitää elämänsä tai on kaksi-kolmikymppinen aikuinen, joka saa työmme ansiosta elää nyt tuotteliasta elämää.

Kun suomalainen lahjoittaa rahaa hädässä olevalle, onko kysymys ihmisten säälimisestä?

Ei. Tottakai meidän tulee liikuttua, kun näemme lasten kärsivän niin valtavasti kuin esimerkiksi Itä-Afrikassa tällä hetkellä. Mutta kerron esimerkin. Kohtasin vakavasti aliravittuja ihmisiä kyläyhteisössä Turkanassa luoteis-Keniassa - juuri sellaisia lapsia, jotka me kaikki olemme nähneet uutiskuvissa. Nuo uutiskuvat luovat helposti ajatuksen, että Afrikassa ihmiset vain näkevät nälkää. Pahimmillaan totumme ajatukseen, lahjoitamme hieman rahaa ja pyyhimme heidät mielestämme.

Itse asiassa äidit, joiden kanssa istuin ja keskustelin, olivat sankarillisia. He kävelevät joka aamu paljain jaloin tuntikausia joenuomalle, missä joki ennen oli. Siellä he kaivavat joen pohjaa kunnes löytävät vähän vettä juodakseen. He yrittävät kaikin keinoin pitää yllä maidontuotantoaan, jotta voivat imettää lapsensa.

Sitten on edessä matka kotiin lasta kantaen. Tämä äiti ei ole säälin kohde. Hän ansaitsee ihailumme. Jokaisen meistä tulisi toivoa, että mikäli itse joudumme yhtä hankalaan tilanteeseen kuin hän, osaisimme toimia yhtä rohkeasti ja sitkeästi pelastaaksemme itsemme, lapsemme ja perheemme.

 

KIRJOITTANUT: Jussi Kivipuro

 

UNICEFin kuukausilahjoittajana tai vapaaehtoisena saat aikaan pysyviä muutoksia lapsille kaikkialla maailmassa. Tule mukaan.

 

Tiedottaja tositoimissa

UNICEFin työntekijät ympäri maailmaa ovat tavalla tai toisella hengenpelastushommissa. Kenttätyöntekijöille työ on yleensä konkreettista: tuhkarokkoa vastaan rokotettu lapsi, jäykkäkouristukselta suojattu äiti tai aseellisen konfliktin alta pelastettu lapsi. Meille tiedotusta ja muita konttoritöitä tekeville työn tulokset eivät yleensä ole samalla lailla käsin kosketeltavia.

Kenian UNICEFissa työskentelevä tiedottaja Cifora Monier päätti kuitenkin tarttua tositoimiin omin käsin.

Monier oli kierrättämässä vieraita  Wajirin alueellisessa sairaalassa syrjäisessä Koillis-Keniassa. Rapistuneen rakennuksen seinässä on laatta, joka kertoo, että talon ovat rakentaneet italialaiset sotavangit toisen maailmansodan aikaan. Ikä paistaa kauas.

Saatuaan pihalla katsauksen sairaalan toiminnasta seurue siirtyi sisään tutustumaan lastenosaston työhön.

Yksi osastolla lapsensa kanssa olleista äideistä oli Halima Omar. Hänellä oli päällään hijab, ja hän kertoi iäkseen 20, mutta näytti huomattavasti nuoremmalta. Haliman vierellä nukkui hänen pikkuruinen vuoden ikäinen tyttärensä Zeitun.

Osaston hoitaja kertoi seurueelle, että Zeitun kärsi sekä malariasta että vakavasta aliravitsemuksesta. Hän jatkoi, että äiti oli alun perin suostunut malarialääkitykseen, mutta kieltäytyi nyt antamasta lupaa ruokkia tytärtään letkun kautta. Zeitun oli liian heikko juodakseen maitoa omin voimin. Tämän tuloksena tytön selviytymismahdollisuudet olivat olemattomat.

Hoitaja kertoi, että vastaavat tapaukset olivat yleisiä. Tietyt perinteiset uskomukset ja käytännöt olivat usein este hoidolle.

Tässä vaiheessa tiedottaja Monier hermostui tosissaan. Hän vaihtoi hetkessä roolia tarkkailijasta aktiiviseksi toimijaksi. Monier esitti somalitulkin kautta nuorelle äidille sarjan tiukkoja kysymyksiä, ja vaikutti äidille joka puhui omalle teini-ikäiselle tyttärelleen.

”Oletko sinä lääkäri?” hän kysyi. ”Tiedätkö, että tämä ruokintaletku pelastaa lapsesi hengen? Onko joku sanonut sinulle, että siitä pitää kieltäytyä?”

Äiti pysyi ensin kannassaan. ”Jos lapseni kuolee, se on jumalan tahto”, hän selitti. Mutta kun Monier jatkoi ylipuhumista, ja selitti ettei ruokintaletku vahingoita Zeitunia, äiti antoi periksi ja hymyili vaisusti. Ympärille kerääntynyt yleisö huokaisi syvään helpotuksesta.

Hoitaja haki hetkessä muovisen ruokintaletkun, ja äidin hymy hyytyi. Hänestä ei ollut pitelemään lastaan operaation ajaksi, ja tiedottaja Monier nappasikin saman tien Zeitunin syliinsä. Kun letku oli paikoillaan hän ojensi lapsen äidilleen, jonka hymy oli hiljalleen palannut. Hymy leveni entisestään, kun Monier kiitti häntä oikeasta päätöksestä.

Cifora Monier kävi sairaalassa vielä seuraavana päivänä. Ruokintaletku oli edelleen paikoillaan, ja mikäli äiti ei ole tullut katumapäälle, Zeitun toipuu nyt hyvää vauhtia.

Monierin spontaani tempaus ei varmasti ollut aivan hänen normaalin työnkuvansa mukainen, mutta kuvasti sitäkin enemmän UNICEFin tehtävää ja valtuutusta: hyödyntää kaikkia käytössä olevia voimavaroja jokaisen lapsen edun turvaamiseksi.

Tätä tehtävää koetellaan joka päivä Afrikan sarvessa. Kuivuus, konfliktit ja ruoan hintojen tähtitieteellinen nousu uhkaa paitsi kirjaimellisesti elämää, myös perinteistä elämäntapaa.  Silti tämänkin monimutkaisen kriisin keskellä on mahdollista – ja välttämätöntä – tarttua jokaiseen tilaisuuteen pelastaa lapsi. Niin kuin Cifora Monier teki.

KIRJOITTANUT: TIM LEDWITH / SUOMENNOS: KIRSI HARU

Suomen UNICEF kuvausmatkalla Boliviassa: Santa Cruzin kaduilla

Rodrigo pelaamassa katulapsille tarkoitetussa keskuksessa. Kuva: UNICEF/Haukkapää

Olen tavannut kuvausmatkoilla monia erittäin vaikeissa tilanteissa eläviä lapsia. Aina ei kiireen keskellä tule pysähdyttyä miettimään asiaa niin syvällisesti kuin pitäisi. Mutta kun kurkistin sillan alle vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella Santa Cruzin keskustassa, minä pysähdyin. Ja uskon, että niin kävi muillekin kuvausryhmämme jäsenille.

Sillan alla asuu kymmenkunta Santa Cruzin katulasta. Kaiken kaikkiaan heitä on kaupungissa n. 1500. Se tarkoittaa monen monta vastaavanlaista siltaa. Olosuhteet sillan alla ovat karseat: likaa ja roskia joka puolella, siellä täällä mytyssä vilttejä toimittamassa petien virkaa. Ihan uskomatonta, että joku voi asua täällä. Ja vielä uskomattomampaa, että täällä voi asua lapsi.

Monet lapsista ovat huonossa kunnossa. Suurin osa haistelee liimaa. Paitsi että se saa pään sekaisin, liima vie myös pois näläntunteen. Syömättömyyden vuoksi monet lapsista ovat pienikasvuisia ja laihoja. He kärsivät kroonisesta aliravitsemuksesta.

Tilanne vaikuttaa aluksi toivottomalta, mutta sitä se ei onneksi ole. Kuvausten aikana kaksi kadulla asuvaa poikaa lähtee vapaaehtoisesti sosiaalityöntekijöiden mukaan katulapsille tarkoitettuun keskukseen. Tapaamme heidät seuraavana päivänä ja he vaikuttavat tyytyväisiltä päätökseensä. Tapaamme myös 16-vuotiaan Diegon, joka aikoinaan asui samaisen sillan alla, mutta on nyt UNICEFin tukeman ohjelman ansiosta ollut jo kaksi vuotta pois kaduilta. Elämästä kiinni saanut poika on hyvä esimerkki siitä, että toivoa on silloinkin, kun näyttää, ettei sitä ole lainkaan. Ajattelen häntä, kun kuvat sillan alta palaavat ahdistavina mieleeni.

KIRJOITTANUT: HANNA HAUKKAPÄÄ