Zaran ja Oumoun kasvoilta paistaa epävarmuus seuraavasta ateriasta. ©UNICEF/Niger/2012/CTidey
Zara, 14, ja Oumou, 16, ovat serkuksia Bégorou Tondoun kylästä Lounais-Nigeristä. Alue on kärsinyt viime vuosina erityisen raskaasti; kuivuus ja huonot sadot ovat verottaneet nuorten hymyä.
Ravintoa on yksinkertaisesti riittämättömästi tytöille ja heidän perheelleen. Maito ja liha ovat enää kaukaisia muistoja. Perheen lampaat ja lehmät kuolivat jo kuukausia sitten kuivuuteen. Tilanteen toivottomuuden vuoksi tyttöjen isät joutuivat lähtemään viime vuoden lopulla töiden perässä Ghanaan. Zara ja Oumou eivät ole kuulleet isistään sen koommin. Vastoinkäymisistä huolimatta tytöt käyvät edelleen koulua - ainakin toistaiseksi.
Tulevaisuus ei näytä valoisalta
- Meillä ei ole ikinä ollut näin vähän ruokaa. Haluan kovasti jatkaa koulunkäyntiä, mutta olen välillä niin nälkäinen ja heikko, että hädin tuskin näen liitutaulua, Oumou kertoo.
Kouluviranomaiset Téran alueelta Tillaberysta raportoivatkin, että lähes 16 000 oppilasta on jättänyt koulunsa sitten viime lokakuun sadonkorjuun.
Samalla kun osat koululaisista jäävät kotiin nälän ja heikkouden vuoksi, toiset ovat lähteneet perheineen muualle ruoan ja työn perään. Jopa kokonaisia kyliä on tyhjentynyt, kun puoleksi vuodeksi tarkoitettu sato oli käytetty muutamassa kuukaudessa.
Osa perheistä on muuttanut ruoan perässä naapurimaa Burkina Fasoon, osa puolestaan maaseudulta kaupunkeihin, kuten pääkaupunki Niameyhin. Molemmissa tapauksissa koulunkäynti on usein mahdotonta.
”Koulu ei ole tällä hetkellä vaihtoehto”
12-vuotias Semana ja hänen perheensä asuvat siirtolaisina pääkaupunki Niameyn laitamilla. Perhe joutui muuttamaan kotikylästään yli 60 kilometrin päästä ruoan loputtua. Semana ei ole muuton jälkeen päässyt kouluun, eikä todennäköisesti pääse jatkamaan koulunkäyntiä lähitulevaisuudessa.
Nuorukaisen päivät kuluvat nykyään isän kanssa töissä. Kahdestaan he rahtaavat aasin avulla tavaraa kaupungin laidalta toiselle, aamusta iltaan. Tämä kaikki tapahtuu vain kahden dollarin vuoksi. Tällä rahalla he kuitenkin pysyvät elossa.
Semenalle tilanne on surullinen.
- Koulu ei ole tällä hetkellä vaihtoehto, sillä minun täytyy auttaa isääni, jotta saamme syödäksemme. Toivon kovasti, että tilanne muuttuisi pian.
Nälkä ajaa perheet erilleen
Kasvava epävarmuus seuraavasta ateriasta voi myös hajottaa perheen. Tällä hetkellä monet vanhemmat jättävätkin lapsiaan kotikyliin, missä heille on turvattu usein ainakin yksi ateria päivässä, koulun puolesta.
Souleye on yksi tuhansista kotikylään jätetyistä lapsista. Hän jäi isoäitinsä hoiviin, vanhempiensa suunnatessa etsimään työtä ja ruokaa muualle. Souleye ja hänen isoäitinsä asuvat Bégorou Tondoun alueella, jossa nuorella on edelleen mahdollisuus käydä paikallista koulua. Ruokaa he saavat siellä kahdesti päivässä.
Urhea pikkumies on kuitenkin huolissaan.
- Viime vuonna vielä selvisimme, mutta tämä vuosi on pahempi. Syön kahdesti päivässä, mutta se ei ole tarpeeksi. Välillä minun on vaikea nukkua, koska vatsaani kouristaa nälästä.
Souleyen ja muiden samassa tilanteessa olevien lasten tulevaisuus saattaa kuitenkin mutkistua entisestään. Mikäli kouluruokala lopettaa toimintansa, lapsille ei jää muuta mahdollisuutta kuin muuttaa ruuan perässä muualle. Samalla koulu jouduttaisiin sulkemaan. Epäonnen oravanpyörä olisi valmis.
UNICEF työskentelee yhdessä Nigerin hallituksen ja muiden järjestöjen kanssa parantaakseen lasten oloja Nigerissä. Keskitymme muun muassa väliaikaisten koulujen perustamiseen, jotta kotoaan olosuhteiden pakosta muuttaneiden lasten koulutaival ei katkea. UNICEF tarvitsee 25,7 miljoonaa dollaria hätäaputyöhön yksin Nigerissä kuluvan vuoden aikana.
Satojen tuhansien lasten tulevaisuus on vaakalaudalla, eikä vielä ei ole liian myöhäistä auttaa.
Pienistä puroista syntyy iso virta.
Lisää aiheesta:
UNICEF: Nälkäkriisi uhkaa lapsia Sahelin alueella
Kommentit