Kansainvälisen UNICEFin pääjohtaja Anthony Lake vieraili Suomessa viime vuoden lopulla.
”Kiitos suomalaiset, apunne auttaa urheita äitejä ja lapsia.”
Anthony Lake kertoo Itä-Afrikan kriisistä, urheista äideistä, jalkapallosta ja kiittää Suomalaisia lahjoittajia ja vapaaehtoisia. © UNICEF/Penttilä & Raccoon Productions
UNICEF täytti 65 vuotta viime vuonna. Mihin UNICEFia tarvitaan?
Lapset tarvitsevat UNICEFia. Maailman tulevaisuus on lasten tulevaisuus. UNICEF auttaa lapsia kaikkialla maailmassa ja erityisesti heitä, jotka asuvat maailman unohdetuissa kolkissa. Lasten oikeuksia poljetaan: on köyhiä lapsia, syrjäseuduilla asuvia, vammaisia sekä lapsia, jotka kärsivät monista muista syistä, kun heidän oikeutensa kielletään. UNICEF on heitä varten.
Mitä merkitystä UNICEFilla on maailman lapsille?
Maailmassa on valtava määrä lapsia, jotka saavat tänään elää UNICEFin työn ansiosta. Lapsikuolleisuus on laskenut yli 35% vuoden 1990 tasosta. UNICEFilla on ollut merkittävä rooli tämän vuosituhattavoitteen edistämisessä. Vuonna 1990 yli 34 000 alle viisivuotiasta lasta kuoli päivittäin parannettavissa oleviin tauteihin. Nykyisin luku on alle 21 000 lasta. Jokainen säästynyt on lapsi, joka on juuri saanut pitää elämänsä tai on kaksi-kolmikymppinen aikuinen, joka saa työmme ansiosta elää nyt tuotteliasta elämää.
Kun suomalainen lahjoittaa rahaa hädässä olevalle, onko kysymys ihmisten säälimisestä?
Ei. Tottakai meidän tulee liikuttua, kun näemme lasten kärsivän niin valtavasti kuin esimerkiksi Itä-Afrikassa tällä hetkellä. Mutta kerron esimerkin. Kohtasin vakavasti aliravittuja ihmisiä kyläyhteisössä Turkanassa luoteis-Keniassa - juuri sellaisia lapsia, jotka me kaikki olemme nähneet uutiskuvissa. Nuo uutiskuvat luovat helposti ajatuksen, että Afrikassa ihmiset vain näkevät nälkää. Pahimmillaan totumme ajatukseen, lahjoitamme hieman rahaa ja pyyhimme heidät mielestämme.
Itse asiassa äidit, joiden kanssa istuin ja keskustelin, olivat sankarillisia. He kävelevät joka aamu paljain jaloin tuntikausia joenuomalle, missä joki ennen oli. Siellä he kaivavat joen pohjaa kunnes löytävät vähän vettä juodakseen. He yrittävät kaikin keinoin pitää yllä maidontuotantoaan, jotta voivat imettää lapsensa.
Sitten on edessä matka kotiin lasta kantaen. Tämä äiti ei ole säälin kohde. Hän ansaitsee ihailumme. Jokaisen meistä tulisi toivoa, että mikäli itse joudumme yhtä hankalaan tilanteeseen kuin hän, osaisimme toimia yhtä rohkeasti ja sitkeästi pelastaaksemme itsemme, lapsemme ja perheemme.
KIRJOITTANUT: Jussi Kivipuro
UNICEFin kuukausilahjoittajana tai vapaaehtoisena saat aikaan pysyviä muutoksia lapsille kaikkialla maailmassa. Tule mukaan.
Kommentit