
Saabiriin Mohamedin silmäripset ovat kauniit ja pitkät, mutta räpyttelevät kovin ahkerasti. Tummien ja kosteiden silmien alla ohut kyynelvana tahrii pölyistä poskea.
Kuinka vuoden ikäinen tyttö voikin näyttää noin pohjattoman huolestuneelta!
Entä sitten kädet: korrenohuet, kuihtuneen ryppyisen ihon kattamat ja vailla voiman hiventä.
Tältä näyttää lapsi, joka on raahustanut pitkän, kiduttavan taipaleen kuoleman porteille ja kääntynyt sieltä viime hetkellä takaisin äitinsä syliin. Katson kuinka hän nyt käpertyy siihen kuin linnunpoikanen pesäänsä Somalian pääkaupungin Mogadishun laitamilla sijaitsevalla pakolaisleirillä.
Tänne Malyoon Mohamedin viiden lapsen perhe pakeni kotiseudultaan Baysta kun Itä-Afrikan pahin kuivuus 60 vuoteen viime elokuussa kiristyi tappavaksi nälänhädäksi Somaliassa. Saan nopeasti kuulla, että Saabiriinin vain kolmen sadekauden mittainen elämä oli jo sitä ennen hidasta riutumista. Jokaista sadekautta odotettiin hänen kotonaan sydän läpättäen, ja jokainen oli edellistä surkeampi.
Viime keväänä paimentolaisperheen karja alkoi lopulta kuolla janoon, heikkouteen ja nälkään. Kun lehmiltä loppui ruoka, loppui lapsilta maito. Pelloilta ei korjattu puuroviljaa; ne lojuivat Somalian yli 20 vuotta jatkuneen sisällissodan seurauksena autioina tai ryöstettyinä. Noin 50 kyläläistä päätti paeta yhdessä kohti Mogadishua.
"Emme olleet koskaan aiemmin lähteneet kotiseudulta. Nyt sinne ei jäänyt juuri kukaan tutuistamme", Malyoon Mohamed kertoo.
Matkalaiset tarpoivat usean päivän ajan halki vedettömien seutujen, ryösteleviä ja keskenään sotivia asemiesjoukkoja väistellen. Saabiriin keinui äidin selässä, kärsi nälkää ja heikkeni.
Malyoon Mohamed kuului ryhmänsä onnekkaisiin. Toisin kuin useimpien perheiden kävi, hänen viidestä lapsestaan ei kuollut pakomatkalla kukaan. Mutta pikku-Saabiriin ajautui Mogadishussa päivä päivältä yhä huonompaan kuntoon.
Vieraassa, raunioituneessa ja sekasortoisessa kaupungissa perhe harhaili taistelujen keskellä leiriltä ja ruoanjakelupisteeltä toiselle apua etsien. Nyt sitä on lopulta löytynyt Unicefin yhteistyökumppanin Saacidin ylläpitämästä vakavasti aliravittujen ruokintakeskuksesta.
Saabiriin pääsi sinne viime hetkellä. Saacidin kenttätyöntekijä Abdikarim Mahmoud kiertää varovasti auki hennon käsivarren ympärille kaksi viikkoa sitten asetetun tunnistenauhan. Sitä näyttämällä tyttö saa neljän kuukauden ajan vahvistavia energiaruoka-annoksia. Niin saa myös koko perhe, vaikka muut lapset eivät olekaan vakavasti vaan "tavallisia" aliravittuja. Siten vältetään, ettei vakavasti aliravittujen ruoka mene muiden suihin.
"Onhan koko perheen syötävä. Monien tilanne on epätoivoinen, ja tarvitsijoiden määrä on kasvanut dramaattisesti. Annokset haetaan kahden viikon välein, joten pystymme seuraamaan miten lasten kunto kehittyy", kertoo Unicefin ja Saacidin lisäruokintaohjelmaa vetävä Adan Yusuf Mahdi.
Saabiriinista uskaltaa jo sanoa, että hän selviytyy. Niin käy valtaosalle lapsista, kunhan he vain ensin pääsevät hätäavun piiriin. Monille se ei onnistu vieläkään. Mohamedin tavoin noin miljoona on paennut Somalian nälkäseuduilta, puolet heistä Mogadishuun. Sodan takia noin puolet neljästä miljoonasta avuntarvitsijasta ei kuitenkaan saa vieläkään apua hätäänsä.
Saacid toimii siellä täällä jatkuvista kaupunkitaisteluista huolimatta Mogadishun kaikissa 16 kaupunginosassa. Vahvistavaa lisäruokaa jaetaan läpi päivän noin 60 000 perheannosta päivässä. Työ on vaikeaa ja vaarallista. Saabiriin saa apua Badbaadon leirissä, josta on lyhyt matka sodan murskaamalle ei-kenenkään-maalle. Leiri ei ole turvallinen; ammuskelu sekä ryöstäjien keskinäinen kahakointi on jatkuvaa.
"Kuivamuonan jakaminen ja varastointi on vaikeaa, koska se houkuttelee aseellisia ryöstäjiä. Siksi valmistamme lasten lisäravintoannosten lisäksi päivittäin myös 80 000 lämmintä ruoka-annosta. Niitä soppakeittiömme jakavat kaikille tarvitsijoille. Se on kalliimpaa, mutta erittäin tarpeellista. Mogadishuun virtaa edelleen pakolaisia kaikkialta", Mahdi sanoo.
Mutta miltä Saabiriinin tinapaperiin kääritty vahvistava annos maistuu? Makealta, rasvaiselta ja varmaankin virkistävältä. Tahmea, paksu seos sisältää vitamiineja, proteiinia, hiilihydraatteja, hivenaineita - kaikkea mistä vahvat tytöt tehdään. Ainakin se katoaa tytön suuhun nopeasti. Ehkä elämä alkaa taas palata uomiinsa, äiti miettii.
"Mutta sitten pitää alkaa jo miettiä tulevaisuutta. Kuinka voimme olla karjankasvattajia ilman karjaa?"
TEKSTI JA KUVA: HANNU PESONEN, MOGADISHU
Kirjoittaja on ulkomaantoimittaja, joka on seurannut maailman eri kriisi- ja katastrofialueita yli 30 vuoden ajan. Hän teki reportaasimatkan Mogadishuun syys-lokakuussa.
Lisää Itä-Afrikan katastrofista Suomen UNICEFin verkkosivuilla -->