Vaalien alla keskustelu maahanmuutosta on kuumentanut tunteita. Toisinaan omien kansallisten etujen puolustamisessa unohtuu tarve puolustaa kaikkien tasa-arvoisia oikeuksia.
Sudanilaisten naisten oikeuksien polkeminen estää osaltaan maan kehitystä. © UNICEF/MENA06756/Christine Nesbitt
Valitettavasti tasa-arvoa ei ole, että jokaista kohdellaan aina tismalleen samoin. Syynä on, että alkutilannekaan on harvoin täysin tasa-arvoinen.
Eräs nuorten järjestämä katutempaus kuvasi kehitysmaiden ja länsimaiden taloudellisen kilpailun tilannetta hyvin. Nuoret pelasivat jalkapalloa niin, että länsimaita edustavan joukkueen maali oli korkealla rappusten yläpäässä ja kehitysmaiden maali tasa-maalla sen alapäässä. Kumpi mahtoi voittaa?
Tempaus herätti avaamaan silmät niin sanotulle rakenteelliselle epätasa-arvolle. Vaikka pelin säännöt olivat kaikille samat, peli oli epäreilu alkutilanteen takia. Viesti oli selvä: tarvitaan oikeudenmukaisuutta, ennen kuin tasa-arvo voi toteutua.
Jokaisen oikeudenmukainen kohtelu on avain kaikkien hyvinvointiin, kehitykseen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen.
Epätasa-arvon rakenteet
Olennaista on tunnistaa epätasa-arvoa ylläpitävät rakenteet ja tarttua niihin. Ihmisten välistä eriarvoisuutta tuottavia tekijöitä on runsaasti: työnjaon roolit, omistusoikeudet, perinteet ja uskomukset.
Naiset esimerkiksi tuottavat puolet maailman ruuasta, mutta omistavat vain kaksi prosenttia maasta. Lapset taas ovat eriarvoisessa asemassa keskenään: 90 prosenttia maailman rikkaimpaan viidennekseen kuuluvista lapsista käy koulua, kun taas köyhimmässä viidenneksessä vain reilu 60 prosenttia.
Kulttuuriin ja uskontoon pohjaavien sääntöjen mielettömyys paljastuu usein uutisissa, joita luemme maailmalta.
Moni muistaa sudanilaisen naistoimittajan tarinan vuodelta 2008. Lubna Ahmad al-Hussein pidätettiin khartumilaisessa ravintolassa 14 muun naisen kanssa, koska he olivat pukeutuneet housuihin. Suurin osa näistä naisista tuomittiin saamaan 40 raipaniskua sukupuolisiveellisyyden julkisesta loukkaamisesta.
Tapaus ylitti uutiskynnyksen maailmanlaajuisesti, ja al-Hussein välttyi tuomiolta. Hän oli kuitenkin poikkeuksellisen verkostoitunut, korkeakoulutuksen saanut nainen, jonka perhe tuki hänen julkista taisteluaan tuomiota vastaan. Suurin osa maailman naisista ei kykene vastaavaan vastarintaan ja alistuu kohtaamiensa vääryyksien edessä.
Epätasa-arvoisia käytäntöjä ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä, kuten al-Hussein osoitti.
Oikeudenmukaisuuden opettaminen kannattaa aina
Maailman eriarvoisuuden rakenteet voidaan murtaa ainoastaan opetuksen tuella. Koululuokassa lapsia arvotetaan herkästi kykyjen, sukupuolen, ulkonäön tai taustan mukaan.
Taitava opettaja osaa ehkäistä lasten aiheuttamaa syrjintää opettamalla suvaitsevuutta erilaisuutta kohtaan. Tärkeää on myös puuttua kiusaamiseen heti.
Lapsen ja nuoren oikeudenmukaisuudentaju vahvistuu, kun häntä itseään kohdellaan oikeudenmukaisesti.
Miten opettaa oikeudenmukaisuutta?
Tasa-arvotietoisuuden lisäämisessä juuri asennekasvatuksen merkitys on äärimmäisen tärkeä.
Kysymys on ihmisoikeuksien ja suvaitsevaisuuden opettamisesta, eli toisten kunnioittamisesta ja oikeuksien tuntemisesta. Tavoitteena on kumota epätasa-arvoa luovat tekijät ja korvata ne oikeudenmukaisuudentajulla, tiedolla siitä, mikä on reilua ja mikä ei.
Tärkeintä on aloittaa pienistä asioista. Lähipiirin tasa-arvoinen kohtelu kasvattaa lapsen ymmärtämään oikeudenmukaisuutta maailmanlaajuisesti, kuten sitä, miksi Suomella on velvollisuus auttaa pakolaisia tai lähettää hätäapua luonnononnettomuudesta kärsiville.
Artikkeli on julkaistu Opettaja-lehdessä no. 13/2011
Suomen UNICEFin työ kouluissa
Eija, kiitos koskettavasta jutustasi, taas.
Kirjoittanut: Tuula Nylander | 14/04/2011 klo 17:56