Kumma kyllä, Afrikka ei ole koskaan kiehtonut minua sen suuremmin. Ennen matkaani Keniaan tiesin Afrikasta sen, minkä suomalainen koulujärjestelmä ja suhteellisen monta "Avara Luonto"-dokumenttia ovat opettaneet. Tiesin myös sen, että Afrikassa hyvin iso osa ihmisistä elää ilman asioita, jotka me katsomme täällä perusoikeuksiksi ja tiesin, että suuri osa heistä on lapsia.
Kun sain tilaisuuden lähteä katsomaan paikan päälle, miten UNICEF auttaa Afrikan lapsia, en epäröinyt hetkeäkään. Kyse oli kuitenkin enemmän mielenkiinnosta ja kenties jopa seikkailunhalusta, kuin velvollisuudentunnosta, saati myötätunnosta. Tällä tarkoitan myöntää, että kuukausittainen pieni lahjoitukseni on ollut myös keino minulle tuntea olevani "Hyvä Ihminen". Matka Keniaan opetti sen, että pienelle lapselle, joka pelastuu malarialta tai saa keltakuumerokotuksen, on samantekevää mikä on auttajan motiivi. Tärkeintä on avun anto.
Ensimmäisenä kenttäpäivänä saimme tilaisuuden tutustua paikalliseen sairaalaan Kwalessa. Fasiliteetit olivat meidän mittapuumme mukaan sairaanhoitoon kelpaamattomat. Tila joka toimi laboratoriona oli varmaankin yhtä kliininen ja steriili, kuin tavallinen suomalainen autotalli. Meille esiteltiin ylpeänä vasta valmistunutta leikkaussalia, joka oli kuin 1900-luvun alkupuolelta. Muistan ajatelleeni, että tänne kun joutuisi, niin tänne jäisi. Saimme myös kuulla, että suurin syy siihen, miksi naiset edelleen synnyttävät kotona, on 500 shillingin sairaalamaksu. Se on noin kuusi euroa.
Samana iltana aloin voida huonosti. Ensin luulin vain tulleeni surulliseksi päivällä näkemistäni ihmiskohtaloista ja siitä, miten naurettavilta oman elämäni murheet tuntuivat täällä näkemäni rinnalla. Kahta tuntia myöhemmin minulle oli harvinaisen selvää, että tilanne oli vakavampi. Vietin yön vessan lattialla, menetin neljättä kiloa painostani ja aamulla lääkäri mittasi lepopulssikseni sata kolme.
Joten sairaalareissuksi meni, mutta sairaala, johon minut vietiin oli aivan toista luokkaa verrattuna siihen, jonka näimme edellisenä päivänä. Kyseessä oli turisteja varten perustettu yksityinen klinikka. Huoneessani oli ilmastointi, jääkaappi ja, jostain syystä, divaani. Se huvitti suuresti vielä silloinkin, kun meinasin kuumeen aiheuttaman tärinän takia pudota sängystä. Vuorokauden sairaalassaolon jälkeen olin jo tarpeeksi hyvässä kunnossa jatkaakseni töitäni ja saimme kuvattua osuuteni ilman suurempia ongelmia.
Palasin Suomeen hieman laihempana, mutta monta kokemusta rikkaampana. Sain kertoa hurjaa tarinaani ystäville ja mediakin osoitti kiinnostusta tapahtumaan, joten mikäs siinä. Hyvin meni! Mutta muutama päivä sitten sain kirjeen vakuutusyhtiöltä kotiini. Kyseessä oli selvitys korvatuista kuluista, jotka aiheutuivat sairaalassa viettämästäni vuorokaudesta. Hoitokulujani vastaavalla summalla 227 naista olisi voinut synnyttää lapsensa sairaalassa.
Joten: on samantekevää mikä on avun motiivi, Afrikan lapset ansaitsevat saman mahdollisuuden syntyä ja kasvaa turvallisesti kuten me täällä Suomessa. On hyvä muistaa, että oli aika, jolloin UNICEF auttoi tuon turvallisuuden rakentamisessa täällä. Suomessa.
- Samuli Vauramo -
Kuva: Suomen UNICEF
Onko mitään keinoa, millä tukisi suoraan synnytyssairaaloiden toimintaa?
Kirjoittanut: Eerika | 27/03/2009 klo 20:54
Eerika, äitien synnytysterveys on UNICEFin työssä yksi keskeinen työalue. Yli 50% saaduista lahjoitusvaroista käytetään juuri lasten hengissä selviytymiseen ensimmäisinä elinvuosina, tähän lukeutuu myös odottavien ja synnyttävien äitien terveydenhuolto. Keniassa synnytysklinikoita ja äitiysneuvontapalveluita kehitetään eteenpäin yhdessä valtion viranomaisten kanssa. Kun lähtötaso terveyspalveluissa on matala, ei meillä länsimaissa totuttuun tasoon päästä hetkessä. Edistystä tapahtuu pienin askelin. Vaikka fasiliteetit kaikissa sairaaloissa eivät ole vielä meikäläiseen silmään täysin kunnossa, äitejä ja lapsia kuitenkin pelastetaan joka päivä näissäkin oloissa. Vaatimatonkin klinikka on äidin ja lapsen hengissä selviytymisen kannalta parempi vaihtoehto kuin kotisynnytys, jonka vielä liian moni synnyttäjä valitsee. Tämän muuttamiseksi tehdään laajaa vaikuttamistyötä. Yksi osa-alue, jossaa ollaan päästy todella hyvin eteenpäin Keniassa, on hiv-tartunnan estäminen synnytyksen yhteydessä äidistä lapseen siihen sopivalla lääkityksellä. Jo noin 80% hiv-positiivisista kenialais-äideistä on tällaisen lääkityksen piirissä.
Veera Videnius, UNICEF
Kirjoittanut: Veera Videnius | 31/03/2009 klo 16:19