Arvauksemme osui oikeaan. Ole hetken äiti -kampanjan avaus, itkevät lastenvaunut, herätti ihmisten tunteet. Todella. Reaktioiden määrä ja voima, ja jopa kiihko, jolla aiheeseen on otettu kantaa, on jossain määrin yllätys. Osa pitää tempausta mauttomana pilana, toisten mielestä on hyvä, että ihmisiä ravistellaan pohtimaan huolenpitoa ja lapsesta välittämistä.
Kiitos teille, jotka uskalsitte katsoa vaunuun. Teille, jotka ette katsoneet, sekin on ihan ok. En pysty täysin varmasti sanomaan, miten olisin itse reagoinut. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisikin ollut mielenkiintoista kokea tilanne livenä ja todeta oma reaktio.
UNICEF-työn perimmäinen tarkoitus on, että maailmassa jokainen lapsi saisi elää hyvän ja turvallisen elämän. Että lapsi saisi huolenpitoa ja voisi kasvaa hyväksi aikuiseksi. Sellaiseksi kuin sinä ja minä nyt - ja ehkä vielä vähän paremmaksi.
Maailma ei ole tässä suhteessa valmis. Vaikka valtiot ovat YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksessa luvanneet kaikille lapsilleen arvokkaan elämän peruspilarit - terveydenhoidon, koulutuksen ja suojelun hyväksikäytöltä - tiedämme, että tuon lupauksen täyttymiseen on vielä matkaa. Vaikka UNICEF rokottaisi, lääkitsisi ja toimittaisi oppikirjoja seuraavat sata vuotta, ei tämä pelkästään riitä muutokseen. On jaksettava muistuttaa ja vaatia lapsille kuuluvia oikeuksia, sillä itse he eivät sitä osaa tehdä. Uudestaan ja uudestaan. Sillä vaikka aikuisten aikeet yleensä ovat hyvät, muisti on lyhyt. Lasten oikeudet ovat meidän aikuisten velvollisuuksia.
Kampanjoinnin yleinen haaste on saada kiireiset ja viestiähkyssä elävät ihmiset kuuntelemaan. Ei kuuntelemaan siksi, että UNICEF haluaa esitellä sissimarkkinointitempauksen, joka on ideoitu mainostoimistopalaverissa, vaan siksi, että lasten asia on niin tärkeä, että se pitää saada kuuluviin. Mikä muu syy voisi olla sitä tärkeämpi?
Ole hetken äiti -kampanja on järkyttänyt joitakin isiä. UNICEFia arvostellaan isyyden väheksymisestä. Tästä ei ole kyse. Lapsen elämässä tarvitaan vanhemmutta - isyyttä ja äitiyttä. Nämä molemmat ovat merkityksellisiä lapsen elämässä. Äiti-sana valittiin kampanjaan juuri siksi, että se on vahva ja tunteet pintaan nostattava. Äitiyden mielentila ei ole neutraali teema, mutta sen merkitys on välittäminen, ja siihen kutsumme mukaan niin miehet kuin naisetkin. Hetken äitiyteen voimme samaistua myös me, joilla ei ole omia lapsia.
Kirjoitin aiemmin, että lastenvaunutempauksen toteuttaminen 14 kaupungissa samanaikaisesti oli suhteellisen työlästä. Työläämpi kuin perinteisen kampanjamainoksen suunnittelu ja ilmoituspaikan varaaminen aikakauslehdestä. Kustannuksiltaan se taas oli erittäin edullinen, lähes ilmainen: lastenvaunutempauksen toteuttivat ja valvoivat UNICEFin upeat vapaaehtoiset ja tuliterät vaunut saatiin lahjoituksena Briolta.
Kampanjan tavoitteena oli herättää keskustelua. Sitä saimme. Kiitos kaikille, jotka olette kommentoineet - puolesta ja vastaan. En usko, että auttamishalu ja lapsista välittäminen olisi itkevien lastenvaunujen myötä vähenemässä. Päin vastoin.
Hyvät unisefiläiset! Näin viestintäalan ammattilaisena ehdottaisin, että ruotisitte itse kampanjan rakenteellista kulkua toisaalla. Itseltäni jo pelkästään mainostoimiston mainitseminen ja kampanjointistrategian analysointi söivät sitä tärkeää fiilistä, jonka taitava video nostatti.
Me kaikki, niin kohderyhmä kuin tekijätkin, tiedämme että kampanjan kuin kampanjan tarkoituksena on herättää tunteita ja saada ihmiset toimimaan toivotulla tavalla. Ainakin tämän kampanjan kohdalla haluaisin unohtaa manipuloinnin taiteenlajin ja sen osaajat.
Puhukaa siis kampanjan viestistä, älkää kampanjasta itsestään. Uskon että samaan tapaan teitä pian opastavat myös Taivaan taitavat tekijät - elleivät ole jo opastaneet.
Kirjoittanut: Joonas | 14/03/2009 klo 17:33
"Ole hetken äiti -kampanja on järkyttänyt joitakin isiä. " Ei ole totta, ettekö todellakaan ymmärrä, mikä ongelma tässä äiti- termin käyttämisessä esimerkiksi vanhempi-termin sijaan on? Kirjoitin aiheesta palautetta lastenvaunutempauksen päivänä tänne sivuillenne ja en ilmeisesti huomannut mainita omaa sukupuoltani. Olen siis nainen, tosin en äiti. Lukiessani esimerkiksi Iltasanomien ja iltalehden keskusteluja aiheesta, huomasin että äitiyden painottaminen vanhemmuuden sijaan närkästytti nimenomaan monia naisia. Pointtini on siis se, etten naisena koe itseäni mitenkään erityisen äidilliseksi ja mikä tärkeintä, jos joskus saan lapsia en yksinäni äitinä ole kantamassa lapsista vastuuta. Äitiyden painottaminen vanhemmuuden sijaan kampanjassanne vahvistaa ikivanhoja stereotypioita niin naisista kuin miehistäkin. Naisena olen loukkaantunut omasta puolestani siitä, että minun oletetaan olevan jotenkin enemmän äidillinen ja vastuussa näistä asioista enemmän kuin miehet. Miesten puolesta olen loukkaantunut siitä, ettei heitä pidetä yhtä kykeneväisinä vanhemmiksi kuin naisiakin. Sukupuoli ei tee hyvää vanhempaa eikä myöskään estä sitä.
Kampanjanne stereotypioita vahvistavasta painotuksesta huolimatta olen sitä mieltä, että ajamanne asia on hyvä. Lisäksi tyhjät lastenvaunut olivat ihan hyvä idea. Kunhan vaan olisitte hokannut käyttää sanaa vnhempi...
Kirjoittanut: Pauliina | 01/04/2009 klo 22:57